*Matkalle Tervakosken Puuhamaahan lähdettiin koulujen loputtua 1. kesäkuuta, 27 lasta ja 19 aikuista. Jännitystä lisäsi menomatkalla bussissa jaetut esitteet, taisipa mielessä olla tuttu Puuhamaa on paras paikka jne. Perillä porukka hajaantui hetkessä ja moni otti vetokärryn lapsia ja eväitä varten. Mukana veljekset Vili 8 vuotta ja Miika 6 vuotta. Pojat ovat käyneet Puuhamaassa vähintään kerran vuodessa vauvaiästä asti. Poikien mielestä mukavinta esim. Formulat :–Ne joissa aina joku loukkaa ja kutsutaan ambulanssi!! tai -Mentiin ainakin 10 kierrosta, kun ei ollut jonoa, kädet kyllä puutuivat tärinästä.
Pehmopalloilla pojat yrittivät osua toisiin lapsiin, jousipyssyammunnassa nuolet välillä menivät kattoon tai lattiaan. Mieleen ovat jääneet erilaiset temppuradat, vesiliukumäet ja tavalliset liukumäet, jolloin jalat laitetaan pussiin ja pomppupaikat. Lentävien lautasten ohjaimissa saa lukita toisen pyörimään paikalleen. Junakierroksella alueen ympäri voi rauhoittua ja maistuupa paistettu makkarakin ja eväät sekä makea. Pelihallissa pojat helposti tutustuvat vieraampiin lapsiin pelien kautta. Kotieläimiä ei tällä kertaa nähty, mutta kylläkin joutsenpolkuveneitä ja vesilintu poikueensa kanssa. Keskellä aluetta olevat pienet hirsimökit houkuttelevat kurkistamaan sisälle, on keinuja, hiekkalaatikoita, pallomeriä, leikkipaikkoja, autoratoja ja siltoja yli vesialueiden. Lautapelejä pelattiin vähemmän, mutta minigolf kiehtoo lapsia ja aikuisia. Puuhanalle tallusteli tervehtimään lapsia. Epäkeskopyörällä ajaminen on aikuisellekin alussa hankalaa. Victoria-putouksissa veneessä kastuikin vähän, mutta ei se menoa haitannut. Mukana oli muutama innokas saunoja ja uimari.
Alueen lähellä on kerrostalo ja joku lapsista olisi halunnut muuttaa Puuhamaan viereen asumaan, niin mukavaa oli! Sää oli poutainen ja välillä tuulinen. Jonoja ei ollut oikeastaan ollenkaan näin kesän alussa. Lapset saivat Puuhamaa-kirjan ja bussissa miniarpajaisiin sai osallistua, näin kotimatka tuntui paljon lyhyemmältä. Onko Puuhamaa paras paikka? Se selviää seuraavien matkojen jälkeen, nähdään, t. E. K.
*32 pääskyvuorelaista suuntasi elokuisena lauantaina Brändöhön. Matkaan lähdettiin kuten aina ennenkin Pääskyvuoren kioskeilta. Ensimmäinen pysähdys oli aamukasteinen Kustavin Savipaja, jossa tutustuimme savi- ja muihin tuotteisiin ja seurustelimme kotieläinten kanssa. Tarjolla oli nälkäisimmille kahvia ja vastapaistettuja munkkeja. Varsinaisen aamiaisen nautimme Kustavin Kevon Lomavalkamassa. Tosi tuhdin ruokailun jälkeen Lomavalkaman isäntäväki kertoi seudun historiasta ja esitteli juuri Lomavalkamaa varten suunnitellun juhannussalon. Kylläinen väki pakkautui takaisin linja-autoon ja Lomavalkaman isäntäväen opastuksella teimme Kustavin kiertoajelun ja kävimme Kustavin kirkossa. Oppaat kertoivat kustavilaisten elintavoista ja kuntalaisten varakkuudesta ja siitä miten paljon talojen lapsia koulutettiin Turussa. Paikallisista kuuluisuuksista, kuten Wolter Kilvestä ja Antti Wihurista, saimme myös kuulla sisäpiirikertomuksia.
Saaristolautta Viggen oli seuraava kohde. Lautta on rakennettu 1998 Uudenkaupungin telakalla, siihen mahtuu 300 matkustajaa ja 52 autoa. Pääsimme mukavasti lautalle Vuosnaisissa ja matka taittui kauniissa säässä Brändöhön. Brändön kiertoajelu käsitti Åvan, Brändön ja Torsholman. Oppaat kertoivat saaristoluonnosta ja esittivät kasvinäytteitä, joita toinen oppaista esitteli ja toinen poimi sitä mukaan, kun tultiin kasvupaikoille. Brändön vierailuun tuli mukaan dramatiikkaa, kun bussiamme ohittanut henkilöauto putosi ojaan pientareen pettäessä. Reippaat retkeläiset nostivat auton ojasta, hinata sitä ei voinut, koska auton toinen kylki oli kalliota vasten. Piristyneinä päivän hyvän työn suorittamisesta jatkoimme matkaa Torsholmaan lauttalaituriin, josta lähtee yhteys Vårdön Hummelvikin kautta Maarianhaminaan. Saariston muuten vaatimattomissa kulkuyhteyksissä isohko lauttasatama näytti väärään paikkaan eksyneeltä ja niin se onkin paikallisten mielestä. Iltapäiväkahvit nautittiin Brändön kallioilla, jossa saimme niskaamme pienenpienen sadekuuronkin, ainoan koko matkalla. Kahvihetkessä oli todellisen piknikin tuntu.
Matka jatkui taajamaan ja vuorossa oli tutustuminen paikalliseen kyläkauppa-pubiin. Sieltä siirryimme matkamme toiseen kirkkoon, Brändön Pyhän Jaakobin kirkkoon. Oppaamme kertoi kirkon historian ja Ahvenanmaan seurakuntajaon kehityksen. Mielenkiintoinen oli alttarikaapin symbolien avaaminen. Keskiaikaiset uskomukset ja maailmankäsitys ovat kovin vieraat nykypäivän ihmiselle. Iltakellojen soiton jälkeen oli aika palata Viggenille ja lähteä merimatkalle Kustavin puolelle, jossa oli kunnon ilta-ateria Lomavalkamassa odottamassa. Palasimme henki ja ruumis ravittuina Turkuun, kirjoittaa Ilse Frederikssen.