Pääskyvuoriseuran syyskokouksen jälkeen järjestettiin jäsenilta 29.10. Laukkavuoren uimahallin tiloissa.
Turun yliopiston Fonetiikan laitoksen emeritusprofessori Kalevi Wiik oli tarjoutunut kertomaan vasta ilmestyneestä murrekirjastaan ”Turu Mukulatte Leikei”. Heti illan aluksi kuulimme kirjan tekijän ja Martinmäen entisten lasten tapaamisesta, jossa muistellaan menneitä joka vuosi ystävänpäivänä klo 14. Siellä on myös muisteltu lapsuuden aikaisia leikkejä ja ne on nyt kansien välissä.
Kalevi Wiik kuvaili 40-luvun turkulaisia pihapiirejä ulkohuoneineen ja pesutupineen. Ja siitä päästiin ulkoleikkeihin. ”Viiminen pari pois uunist”, ”Pennissii” tai ”Markkassii” olisi kai tänään ”Eurossii” tai ”Senttissii”. Ja tietysti hypättiin ruutua, turkulaisittain ”Muskreetaa”. Hauska nimi tulee ruotsinkielisestä muuripataa tarkoittavasta sanasta, ja ihmeteltiin miten moinen ruutuhyppelyyn liittyy. Allekirjoittanut on hyppinyt ruutua Pohjois-Savossa ja siellä hypittiin ”Pataa”, joka oli vain yhden ruutukuvion nimi. Turkulaisen ”Lentokoneen” päälle piirrettiin Savossa ympyrä eli pata ja siitä nimi. Joku entinen poika oli sitä mieltä, että ”flikkojen” leikkejä nuo hyppelyt, mutta löytyi joukosta vastusta ”ei varmast ollu”. Monenlaisia piiloutumis- takaa-ajo- ja palloleikkej myös leikittiin.
Sisällä oli monenlaisia hoksaamis-, tunnistamis-, piilottamis- ja naurunpidättämisleikkejä. ”Kangaskauppias” oli esimerkki itsensä hillitsemisestä ja ”Vettäkenkässi” oli eräänlainen parinetsimisleikki. Raitiotievaunun eli ratikan perässä roikkuminen onnistui Turussa 70-luvun alkuun saakka, kunnes ratikat poistettiin katukuvasta.
Polkupyörän vanteella ”Trissattiin”, talkkaria kiusattiin, ovikelloja soiteltiin piiloon juosten ja monta muuta leikkiä kerrattiin porukalla. Entiset ”Pakan” pojat muistelivat lapsuustouhujaan ja nuoremmatkin löysivät paljon nykyisinkin leikittäviä leikkejä. Leikkien aloitusloruja ja muita lasten runoja on kerätty kirjan loppuun. Niitä rallateltiin vähän eri muunnoksina eri paikkakunnilla.
Herkulliset makkarat, ruokaisa salaatti ja kahvi mainion kotipullan kanssa maistui, takkatuli lämmitti ja iloinen puheensorina täytti takkahuoneen. Kalevi Wiik jakeli omistuskirjoituksia kirjan hankkineille. Ja saunaan ja uimaankin ehti vielä moni.
Tämä jutun rustasi Virpi Kalliola, syntyisin Savon puolella rajaa, jossa hauskan näköisestä naisesta tulee haaskannäköinen